Kainuun hyvinvointialueen demokratiakustannukset maan suurimmat

Hyvinvointialueuudistusta on luonnehdittu Suomen historian suurimmaksi hallintouudistukseksi. Sitran mukaan se on myös lähihistoriamme suurin demokratiauudistus.

Tutkimusten mukaan terveydenhoidon ja vanhustenhoidon tilanne ovat suomalaisia eniten huolestuttavia aiheita. Hyvinvointialueiden demokraattiseen päätöksentekoon kohdistuu siten suuret odotukset samalla kun säästöpaineet tulevat leimaamaan myös tulevia vuosia. 

Sitra julkaisi 27.2.2025 selvityksen siitä, mitä hyvinvointialueiden demokratia maksaa. Selvityksen tarkasteluajanjakso oli 1.1.2023–30.6.2024 ja sen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten hyvinvointialueet tasapainoilevat päätöksenteon tehokkuuden ja demokraattisuuden välillä.

Selvityksessä tehtyjen haastattelujen perusteella toimielinrakenne koettiin keskimääräistä toimivammaksi alueilla, joilla oli ollut kuntayhtymätaustaa. Päätöksenteon tehokkuuteen ja toimivuuteen taas oltiin useammin tyytyväisiä alueilla, joissa toimielimiä oli keskimääräistä vähemmän.

Demokratian kustannuksia arvioitiin pääosin valtuutetuille maksettujen korvausten, kuten kokous- ja vuosipalkkioiden sekä muiden toimielinrakenteeseen kiinteästi liittyvien kulujen kautta. Kokonaiskuluissa hyvinvointialueiden välillä oli merkittäviä eroja.

Selvityksen tulosten osalta yllättävää oli, että huolimatta siitä, että Kainuussa sote-asiat oli hoidettu jo hallintokokeilun alusta vuodesta 2005 alkaen käytännössä kuntayhtymäpohjalta ja Kainuun hyvinvointialueen toimielinrakenne on jopa keskimääräistä pienempi, olivat asukaslukuun suhteutetut demokratiakustannukset Kainuussa ylivoimaisesti suurimmat.

Meillä kustannukset olivat 20,8 €/asukas, kun taas Lapissa, missä ne olivat selvityksen mukaan pienimmät, ne olivat vain 4,20 €/asukas. Keskimäärin ne olivat hyvinvointialueilla 9,5 €/asukas. Kokonaisuudessaan demokratiakustannukset olivat tarkasteluajanjaksolla Kainuussa noin kaksi miljoonaa euroa, Lapissa 400 000 euroa.

Vaikka demokratiakustannukset eivät ole hyvinvointialueiden kustannuksista kuin prosentin kymmenyksiä, niin jotain niiden pohjalta voidaan päätellä päätöksenteon tehokkuudesta eri alueilla. Ja aika monta käsiparia lisää olisi saatu Kainuussa vaikkapa vanhustenhoitoon sillä n. miljoonalla eurolla, mikä olisi säästynyt, jos kustannukset olisivat olleet keskimääräiset 9,5 €/asukas.

Aluevaltuuston toiminnan kustannukset olivat Kainuussa suurimmat ja aluehallituksen kustannukset toiseksi suurimmat kaikista hyvinvointialueista. Kun muistaa vaikkapa aiemman hyvinvointialuejohtajan eroprosessin kiemurat ja jälkilöylyt käräjöintiuhkauksineen, voi kukin tahollaan pohtia, onko rahalle saatu vastinetta päätöksenteon laadulla.

Vaikka demokratiakustannukset eivät ole kokonaisuutena iso menoerä Kainuun hyvinvointialueen budjetista, on tulevalla vaalikaudella kiinnitettävä huomiota siihen, miten päätöksentekoon saadaan lisää tehoa ja sen kustannuksia samalla alennettua demokratian kuitenkaan kaventumatta.

Tarvitaan siis ryhtiä Kainuun hyvinvointialueen päätöksentekoon.

Juhani Seppänen

asianajaja, Suomussalmi

aluevaaliehdokas, KOK

Kainuun maakuntavaltuuston 2. vpj.