Liikuntavalistusta on pakko tehdä – aikuisille

Istun lääkärin vastaanotolla lenkkarit jalassa ja treenikamppeet niskassa. Täältä kun
pääsen, menen tuttuun ja tavalliseen tapaani salille tekemään viikon kolmannen
treenin – kehoa kuunnellen. Se on kirjoitettu kalenteriin ja itsestäänselvyys. Tuttu
lääkäri kutsuu minut huoneeseensa ja läväyttää magneettikuvat tietokoneen ruudulta
eteeni. En ymmärrä muuta kuin todisteen selkärangallisuudestani. Lääkäri toteaa
magneettikuvia katsellessaan kuukausia piinanneiden hermokipujeni johtuvan
rappeumasta, kulumasta, välilevynpullistuksista, hermovauriosta, geeneistä,
huonoista lenkkareista, vääränlaisesta kävelystä, vinosta lantiosta ja
näyttöpäätetyöstä.
Lääkäri määrää minulle kolmiolääkkeitä ja fysioterapiaa. Saan 20 sivua kuminauhalla
tehtäviä jumppaohjeita. Yhdessä niistä minun tulee harittaa varpaita. Lääkäri kehuu
reisilihasteni voimaa, mutta toteaa kuitenkin vakavalla äänellä: “Vasen pohje on
heikko, ei reagoi…” ja näin ollen kannustaa intensiivisen kuntosaliharrastuksen tilalle
juoksua, pyöräilyä ja uintia. Lihaskuntoharjoitteluksi riittää ylläpitävä treeni kerran tai
pari viikossa.
Lääkäri ei siis tarkoita, että minun täytyisi alkaa harrastamaan triathlonia, mutta niin
minä sen kuulen. Kyseinen laji olisi tohtori
ortopedi-kirurgi-kipulääkäri-fysiatri-fysiologi-humoristi-erikoislääkärin mukaan
parempi “selkäsairaalle”. Ymmärrän – punttipirkkoilun aikakausi on virallisesti ohi ja
minusta on tulossa kolmeakymppiä lähestyvä sydän- ja verisuonisairauksia pakoon
juokseva triathlonisti. Ja vieläpä lääkärin suosituksesta.
Ajaessani kotiin mieleni valtaa se ikävä pettymysten sarja, jossa ymmärrän etten
jaksa juosta edes kilometriä ja ainoa pyöräni on Jopo. Ärsyttää. Mutta koska haluan
hyvinvointia pursuavan arjen, havahdun kiskovani ähisten juoksulenkkareita jalkaan.
Olen myös tilannut pyöräilykengät. Seuraava suuntani onkin jalkaprässin sijaan
kuntopyörä. Kuntosali on tupaten täynnä verkkareihin pukeutuneita virkeitä
eläkeläisiä hymyssä suin. Tervehdin heitä ja laitan triathlonia hypettävän podcastin
pyörimään. Hyppään pyörän satulaan vieläkin vain ja ainoastaan lääkärin
suosituksesta. Yritän ajatella positiivisesti, vaikka pyöräilyasento sattuu joka
paikkaan. Todella epämukava asento. Yritän ajatella kaikkea muuta kuin sitä, että
tämä on epämukavaa. Podcastin juontaja kehottaa kaikkia hyppäämään lajin pariin,
koska triathlon on yksinkertaisesti ja ylivoimaisesti maailman paras laji. Totta kai se
on.
Yhtäkkiä puhelimeni ajastin kilkattaa ilmoittaakseen 60 minuutin kuluneen. Minähän
tein sen. Olo on hyvä ja erittäin hikinen. Vaikka lihaksissa olisi voimaa, vaatii
epämukavuuden sietäminen polkemisen ollessa rankkaa todellista työmaata
pääkopan puolella sekä uuden opettelua. En ole tehnyt kestävyysharjoittelua
ikuisuuksiin, mutta nyt olen aloittanut uuden harrastuksen, lääkärin suosituksesta ja
täysin nollasta. Suunta voi olla siis vain ylöspäin, ja siksi odotan pääseväni
pyöräilemään myös huomenna kahdeksi ja puoleksi tunniksi sekä kuuntelemaan
triathlon-podcastin juontajaa. Nyt olen koukussa lajiin ja jaksan juosta enemmän kuin
kilometrin. Onnistuminen palkitsee.
Se, että lääkäri kehotti minua juoksu- ja pyörälenkkien pariin ei tarkoittanut, että
minun täytyisi laihduttaa. Lääkäri ei myöskään tarkoittanut, että pelkkä kuntosali olisi
harrastuksena jollain tavalla huono vaihtoehto. Sen sijaan hän asiantuntijuuttaan
käyttäen totesi juoksun ja pyöräilyn olevan tilanteessani lääke kuntouttamaan niin
jalkaani kuin selkääni. Lisäksi kestävyysurheilu on terveydelle enemmän kuin
suotavaa. Uusien asioiden kohdalla, muutos ei aina ole mukavaa vaihtelua.
Epämukavuutta tuleekin oppia sietämään matkalla kohti päämäärää. Päämääräni on
olla terve ja hyvinvoiva kokonaisuus työelämän ja arjen pyöritykseen. Haluan, että
mieli ja keho voi hyvin. Siksi “Liike on lääke” -sanonta pitää paikkansa siitäkin
huolimatta, että se on kulunut ja aiheuttaa lähinnä ärsytyksen tunteen.
Liikunnan suhteen yhteistyö eri tahojen kuten koulun, kotien, seurojen ja kunnan
kanssa on tärkeä voimavara. Meillä on Puolangalla mahtavat puitteet liikkumiselle.
Kuntamme mahdollistaa tällä hetkellä uudet ja nykyaikaiset tilat; liikuntahallin ja
kuntosalin sekä Honka Areenan. Lisäksi liikuntatoimi tarjoaa ohjattua toimintaa ja
neuvontaa. Meillä on myös kainuulaisen kulttuurin jalokivi – lähellä oleva luonto,
jossa pääsee niin rentoutumaan kuin hikiliikkumaan ympäri vuoden. Liikuntaa
käytetään sekä ennaltaehkäisevästi että hoitomuotona aina masennuksesta sydän-
ja verisuonisairauksiin sekä alaselkäkipuun. Liikunta parantaa myös unen laatua
sekä työkykyä.
Liikunnasta ja liikkumattomuudesta puhutaan kaikkialla, mutta pelkkä puhuminen ei
kuitenkaan riitä. Jos lääkäri kehottaa liikkumaan yleisesti ottaen enemmän –
menemään lenkille, sauvakävelylle, joogaan, tanssitunnille tai kuntosalille – se ei liity
sinun ihmisarvoosi. Se liittyy siihen, että sinä voit itse tehdä paljon voidaksesi
paremmin. Kirurgin pöydälle raahautuminen ei ole oikotie onneen eikä liikunta aina
ole yhtä helppoa ja mukavaa kuin buranan nieleminen. Liikkuminen on kuitenkin
huomattavasti järkevämpää ja edullisempaa meille kaikille.
Jatkuva informaatiotulva ja sähköistynyt helpoksi tehty arki saakin meidät
tiedostamattakin laiskistumaan ja aivomme dopamiiniähkyyn. Olen huolissani
trendikkääksi nousseesta elämäntavasta, jossa ainoa reipastuva osa on peukalon tai
etusormen lihasvoima. Aivot ovat koukussa täppäämisen, skrollaamisen ja pelkän
tuijottamisen varassa olevaan mediatulvaan. Kun tulisi mennä metsään, istua,
hengittää, pyöräillä tai vain antaa ajatusten virrata, on se osalle – niin lapsille kuin
aikuisillekin – lähes tulkoon mahdotonta. Ja jos ei mahdotonta niin vähintään
epämukavaa. Aivomme ovat tottuneet ärsyketulvaan. Ne ovat koukussa ja kovaa.
Eikä tämä ole vain milleniaalien ongelma vaan ihan kaikkien.
Vaikka lasten pullamössöhöttöelämäntavasta sekä liikkumattomuudesta ja
ylipainosta paasataan jatkuvasti, haluan kiinnittää huomion aikuisiin, keski-ikäisiin
työtä tekeviin puolankalaisiin, jotka näyttävät ja opettavat lapsillensa mallin
elämäntavoista. Aikuiset tarvitsevat sekä myös ansaitsevat liikuntaa ja vapaa-aikaa
samalla tavalla kuin lapset ja nuoretkin. Ikä ei ole syy maata sohvalla, vaan se on
syy nousta sohvalta. Koska olen kuntalaisten asialla, pohdinkin, mitä minä voisin
tehdä liikunnan lisäämiseksi tai helpottamiseksi kunnassamme. Mitä sinä voisit
tehdä?
Kuntamme siis tukee ja mahdollistaa monipuolisen liikkumisen varsin helposti, mikä
on äärimmäisen hieno asia. Mutta silti liian moni aikuinen liikkuu liian vähän, vaikka
liikkumattomuuden ei pitäisi olla vain henkilökohtainen valinta. Se on
kansanterveydellinen kriisi, joka maksaa Suomelle vuosittain miljardeja euroja
sairaanhoitokuluina ja ennenaikaisena työttömyytenä. Jos se ei hetkauta sinua, et
ole ainoa, mutta itsekäs.
Pelkistä kainuulaisista noin 80 % liikkuu liian vähän. Todennäköisesti sinä kuulut juuri
tähän 80 %:iin. Viikossa tulisi harrastaa vähintään 2,5 tuntia reipasta liikuntaa, mutta
pettymys päivässä tulee tässä: postilaatikolla käynti ei täytä reippaan liikunnan
piirteitä. Sen sijaan tuulipuvussa sauvakävely suhisten täyttää reippaan liikunnan
kriteerit.
Mahdollisuuksia ja aikaa on, mutta priorisointitaitoa tai kiinnostusta puolankalaisilla
tai kainuulaisilla ei ilmeisesti ole. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen ja
itsekäs, mutta biologian näkökulmasta tarkasteltuna kuitenkin luotu liikkumaan. Ja
tämä digitaalisuus haastaa biologian kovalla otteella. Se, että istumme, makaamme,
rölläämme, tölläämme ja möllötämme aivojen ollessa koukussa videoiden
skrollaamiseen, ei ole loppujen lopuksi kovinkaan edullista elämän näkökulmasta.
Meidänhän pitäisi metsästää, keräillä ja saalistaa, lisääntyä ja liikkua. Liikunta ja
itsestä huolehtiminen on kansalaisvelvollisuus. Liikkumattomuus tulee perhanan
kalliiksi ja me maksamme lopulta omasta pussistamme laiskuuden. Kainuussa
liikkumattomuus maksaa vuodessa 20 miljoonaa euroa (20 000 000 euroa)
(UKK-instituutti 2024.)
Mielestäni liikkumattomuudessa on kysymys pitkälti ajan priorisoinnista ja asenteista.
Meillä on aikaa selata puhelinta tuntitolkulla, mutta 30 minuuttia kävelyä tuntuu
ylivoimaiselta, epämukavalta ja tylsältä. Suunnittele siis liikuntahetket etukäteen,
hyödynnä lyhyet hetket ja liiku yhdessä perheen tai kavereiden kanssa. Kunta tukee
ja sen tulee myös jatkossa tukea liikkuvaa elämäntapaa kaikin mahdollisin keinoin
iästä riippumatta mutta erityisesti työikäisten aikuisten kohdalla. Arjen
aktiivisuuskulttuuria ja liikkumisen helpottamista on pidettävä keskiössä, koska
jokaisella on oikeus iloiseen mieleen ja toimivaan kehoon. Mutta sen liikkumisen teet
sinä. Valitse siis happihyppely Facebookin sijaan, koska se on sijoitus, jonka tuotto
on taattu
Anni Karhu FM, lehtori ja triathloniin hurahtanut punttipirkko
kuntavaaliehdokas (kok.)
Lähde: UKK-instituutti (2024): Liikkumattomuuden ja paikallaan olon
kustannuslaskuri. Viitattu 14.2.2025
<https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumattomuuden-kustannukset/kustannuslaskur