Laitetaan prosentit poikimaan

Kaikki Suomen suurimmat kaupungit, mukaan lukien nyt myös Kajaanin kaupunki, noudattavat julkisessa rakentamisessaan prosenttiperiaatetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että julkisen rakentamisen kustannuksista prosentti laitetaan yleensä rakennuskohteeseen liittyviin taidehankintoihin. Prosenttiperiaatteen toteuttamisen laajuus ja käytännöt tosin vaihtelevat hieman kaupungeittain.

Prosenttiperiaate on ajatuksena hieno ja ihmisen kokoinen ymmärrettäväksi. Sen taustalla on varmastikin halu nostaa taiteen arvostusta, mutta myös lisätä ihmisten viihtyvyyttä ja hyvinvointia taiteen keinoin. Ihmisen hyvinvointi puolestaan on kokonaisuus, jota ruokitaan sekä henkisillä että fyysisillä virikkeillä terveellistä ruokaa unohtamatta. Liikunta fyysisenä virikkeenä on monine vaikutuksineen ihmisen terveyden kulmakiviä ja sairauden kohdatessa usein keskeinen osa hoitoa ja kuntoutusta.

Prosentteja myös hyvinvointiin

Voisimmeko Kainuun hyvinvointialueella seurata Kajaanin mallia ja ottaa prosenttiperiaate käyttöön myös hyvinvointialueen toiminnassa? Ei kuitenkaan niin, että keskittyisimme yksin henkiseen hyvinvointiin vaan laajentaisimme ajattelutapaa rohkeasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jakaisimme tuon prosentin reilusti kahtia ja kohdentaisimme siitä puolet taiteeseen ja puolet liikuntaan. Jos lähivuosina uuden paloaseman, Kuhmon terveysaseman ja tarpeellisen korjausrakentamisen kustannukset olisivat yhteensä 12 milj. euroa, niin prosentti tuosta tarkoittaa 120 000 euroa ja kahtia jaettuna 60 000 euroa.

Konkreettiset tulokset saavutettavissa

Tuolla 60 000 eurolla palkkaisi hyvinvointialueella matalankynnyksen liikuntaneuvontaan keskittyvän liikuntaneuvojan kahdeksi vuodeksi. On laskettu, että esimerkiksi kakkostyypin diabeetikon hoito tyypillisine lisäsairauksineen maksaa vajaat 6000 euroa/vuosi/diabeetikko. Ja liikunta on tutkitusti yhdessä terveellisen ravinnon kanssa vaikuttava lääke myös kakkostyypin diabetekseen ja sen liitännäissairauksiin. Jos kahden vuoden liikuntaneuvonnalla saisimme pienennettyä varovaisesti arvioiden vaikkapa 20 diabeetikon lääkitys- ja hoitokustannuksia puoleen, saavuttaisimme vuositasolla 60 000 € säästöt sekä yksilötasolla merkittävästi kohentuneen elämänlaadun.

Ja jotta tuo 20 diabeetikkoa saadaan oikeaan mittasuhteeseen, voidaan todeta, että THL:n laskelmien mukaan nykyisellä lihavuuskehityksellä tulee Kainuussa olemaan vuoteen 2032 mennessä lähes 3000 uutta kakkostyypin diabeetikkoa. Laitetaan siis prosentit poikimaan. Järkevästi, rohkeasti ja tasapuolisesti.

Teemu Takalo, LitT
Hyvinvointialueen varavaltuutettu