Mitä ovat sote-palveluiden kipukohdat?

On usein sanottu, että sivistyksen mitta on se, miten yhteiskunta kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Hyvinvointialueiden johtajat ovat Suomessa tehneet ehdotuksia (HS 21.9.2024), mistä Suomessa voitaisiin luopua. Johtajat ehdottivat mm. henkilöstömitoituksista luopumista, erikoissairaanhoidon palvelujen rajaamista ja hoitotakuusta luopumista, kouluterveydenhuollon tarkastusten rajaamista sekä sosionomien nykyistä laajempaa työpanosta sosiaalityössä.

Hyvinvointialueiden johtajien kommentit kertovat suoraan sote-palveluiden kipukohdista Suomessa. Hoito- ja palvelutakuu ei aina toteudu lainsäätäjän edellyttämällä tavalla. Työvoimapula on niin suurta, että henkilöstömitoitukset eivät aina toteudu. Riittäviä resursseja ei ole edes ehkäisevään terveydenhuoltoon (esim. kouluterveydenhuollon laajat tarkastukset). Myös työnjaossa on edelleen kehitettävää.

Ennakoin, että samat kipukohdat sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa jatkuvat Suomessa koko 2020-luvun. Kainuun osalta ongelmia on esimerkiksi terveysasemien hoitoon pääsyn vastaanotoissa. Erikoissairaanhoidossa erityisesti kirurgian hoitoa joudutaan odottamaan.

Myös sosiaalihuollossa on omat ongelmansa. Kaikki lastensuojelutarpeen palvelutarpeen arvioinnit eivät ole valmistuneet lakisääteisessä 3 kuukauden määräajassa. Lisäksi pienellä osalla lastensuojelun asiakkaista on puuttunut vastuusosiaalityöntekijä. Oma lukunsa on lakisääteiset palvelut, joita ei ole pystytty järjestämään. Kainuussa esimerkiksi edelleen puuttuu päiväkeskuspalvelu ongelmallisesti päihteitä käyttäville, vaikka palvelu olisi pitänyt olla saatavilla jo 1.7.2023 alkaen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kriisi on jatkunut Suomessa pitkään. Hyvinvointialueet tekevät alijäämää ja palveluiden järjestämisessä on edelleen suuria ongelmia, kun hoito- ja palvelutakuuta tarkastellaan. Tämän vuoksi pidän hyvänä, että kuusi hyvinvointialuetta on jo nyt joutumassa valtion erityistarkkailuun. Valtiovalta on jo ilmoittanut, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ei ole saamassa lisärahaa palvelujensa järjestämiseen. Saattaa hyvin olla, että useita hyvinvointialueita liitetään toisiinsa jo 2020-luvun aikana.

Sote-palveluiden kipukohdat jatkuvat, sillä hyvinvointialueilla on velvoite kattaa alijäämät. Kainuussakin alijäämää on kertynyt jo 47 miljoonaa euroa. Käytännössä hyvinvointialueen keinot liittyvät palvelujen järjestämisestä aiheutuviin menoihin, eikä hyvinvointialue voi suoraan vaikuttaa valtion rahoitukseen ja vain vähäisessä määrin palveluista saataviin tuloihin. Tämän vuoksi hyvinvointialueiden johtajat kovasti toivovat valtiovallan tekevän päätöksiä siitä, mistä luovutaan.

Viimeistään nyt olisi Kainuussakin hyvä käydä julkista keskustelua, mitkä sote-palvelut turvataan melkein hinnalla millä hyvänsä ja mistä olemme valmiita luopumaan lainsäätäjän asettamissa rajoissa.

Matti Heikkinen
YTL, aluevaltuutettu (Kok.)