Puolanka tarvitsee kaltaiseni päättäjän
Joskus arki on täynnä hetkiä, jolloin tuntuu, ettei mikään mene maaliin, yleisesti etene tai ole
hallinnassa. Näiden hetkien seassa tarpoessa tiedän äitini kuuntelevan minua. Hän ei lupaa
tulevaisuuteeni vain hyviä päiviä ja onnellisia hetkiä, mutta hän lupaa auttaa ja tukea minua
parhaansa mukaan. Hän luo uskoa, että kaikki järjestyy ajan kanssa. Vaikea haasteiden täyteinen päivä ei tarkoita huonoa elämää tai huonoa Annia. Haasteet kuuluvat elämään.
Jo tietoisuus siitä, että voin tarvittaessa soittaa äidille, luo minulle turvallisuuden tunteen. Tunteen siitä, etten ole yksin. Tunteen siitä, että minut on nähty ja kuultu, vaikka nyt olisi huono, vaikea ja epätoivoinen hetki. Äiti muistuttaa, mitä olen saavuttanut ja mihin asti olen päässyt elämässäni.
Muistutan itseäni etten olisi tässä ilman perhettäni, koulutusta, terveydenhuoltoa ja harrastuksia.
Vaikka vastuu on loppujen lopuksi jokaisella itsellä, on kunnan tuen voima korvaamaton.
Kunnan täytyy kantaa vastuu siitä, että koulussa jokainen voi olla oma itsensä. On normaalia tuntea jännitystä ennen esiintymistä joulujuhlassa, päivänavausvuorossa tai matikan kokeen arvosanaa odottaessa. Herään joskus pohtien miten selviän tulevasta palaverista. Minua jännittää ja vähän pelottaakin, mutta ilmapiirin ollessa kunnioittava, huokaan. Minut on kohdattu ja nähty.
Turvallisuus ei siis tarkoita sitä, että kaikki jännittävät, uhkaavat ja pelottavat tilanteet poistetaan tehden elämästä vain kivaa, helppoa ja mukavaa, jossa pettymyksistä ei ole tietoakaan ja kaikki tuodaan valmiina silkkihansikkain kultaisella tarjottimella lottovoittojen kera. Turvallisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei arki ole jatkuvaa pelossa tai ahdistuksen sumussa elämistä, missä pohditaan hyväksytäänkö minut, pärjäänkö, osaanko tai nähdäänkö minut. Uskallanko mennä kouluun?
Turvallisuuden edistäminen on yhteinen tehtävä. Kunnan tehtävänä on edistää kuntalaisten
hyvinvointia ja turvallisuutta. Siksi esimerkiksi koulu on paljon enemmän kuin rakennus – se on
paikka, jossa rakennetaan puolankalaisten nuorten tulevaisuutta. Turvallinen ja vahvasti tuettu
oppimisympäristö on yksi hyvinvoinnin perusta ja siksi koulussa tulee pystyä keskittymään
oppimiseen, kasvamiseen ja kehittymiseen. Se ei synny sattumalta, vaan vaatii vahvaa tukea sekä päättäväistä ja vastuullista yhteistyötä.
Turvallisuuden takaaminen vaatii taistelua ja pitkäjänteisyyttä. Se ei vaadi pelkkää kuria ja järjestystä vaan myös ymmärrystä ja empatiaa. Kuri ja järjestys eivät tarkoita vain kovuutta ja ankaruutta, vaan nimen omaan toisen kunnioittamista, arvostamista sekä rotia ja rajojen vetämistä. Turvallisuuden takaaminen edellyttää vastuun kantamista. Jokainen tietää, minkälaista käytöstä eri tilanteissa vaaditaan. Jokainen tietää, mitkä ovat koulun säännöt ja ohjeistukset. Jokainen tietää mitä syy ja seuraus tarkoittaa. Jokaisen tulee osaltaan kantaa vastuu siitä, että toiminta on ohjeistuksen mukainen. Ohjeistukset ja säännöt on luotu jokaisen niin henkisen, fyysisen kuin sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Siksi jo pelkkä tieto siitä, että asioihin tarvittaessa todella puututaan, lisää turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunne ei kuulu vain jokaiselle lapselle ja nuorelle. Se kuuluu myös koulun henkilökunnalle, opettajille ja ohjaajille sekä huoltajille ja sukulaisille. Jokaiselle.
On fakta, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta sellaisena kuin on. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pidämme kiinni turvallisuudesta: toisen
kunnioittamisesta, hymyn antamisesta, kiittämisestä ja anteeksi pyytämisestä. Suljemme puhelimen, katsomme silmiin ja tervehdimme toisiamme. Kysymme “mitä sulle kuuluu?”. Yhteisistä säännöistä pitäminen vaati niin vuorovaikutustaitoja kuin sosiaalista älykkyyttä että aitoa kohtaamista. Koulu on yksi niistä paikoista, joissa tulevaisuuden kannalta välttämättömiä taitoja harjoitellaan. Myös koti on yksi niistä paikoista, joissa näitä taitoja harjoitellaan.
Kunnan sivistyslautakunnan vastuulla on tehdä lakisääteiset päätökset vastaten koulutuksen
järjestämisestä ja kehittämisestä. Se vastuu on mielestäni suuri. Siksi sivistyslautakunta tarvitsee
henkilöitä, jotka ovat tietoisia koulutuspolitiikasta ja pedagogiikasta sekä yhteiskunnan tilanteesta.
Päätösten tulee perustua faktapohjaiseen tietoon vastaten puolankalaisten tarpeisiin rohkeasti
ennakoiden ja arvioiden mikä tilanne on nyt, mitä täytyy muuttaa, miksi ja miten.
Minulle roti on rakkautta. Se tarkoittaa, että luon rakenteita, jotka tukevat jokapäiväistä elämää
katsoen tulevaisuuteen. Se tarkoittaa, että vaadin päätöksenteossa selkeää suuntaa, suunnitelmaa ja
arvoja, jotka ohjaavat parempaa huomista kohti. Rakkaus ei ole pelkkiä sanoja, vaan vahvoja ja
rohkeita tekoja. Se on uskallusta olla eri mieltä ja taistella tärkeiden asioiden puolesta niin
koulutuksen, työllistymisen kuin vastuullisuudenkin osalta. Olen valmis pitämään Puolangan
turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden ja hyvän hallintotavan puolia. Vaadin, että koulussa on
turvallisuutta korostavat järjestyssäännöt ja ohjeistukset. Kannan vastuun siitä, että Puolangalla
jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvokkaaksi saaden tarvitsemaansa tukea unelmiensa
saavuttamiseksi. Tästä pidän kiinni rodilla ja rakkaudella, koska Puolanka tuki minua tulevaisuuteni
rakentamisessa.
Anni Karhu FM
Lehtori
kuntavaaliehdokas (kok.)
Instagram @artbyannikarhu
Kirjoitus on julkaistu 12.2.2025 Puolanka-lehdessä