Kokoomuksen Auli Halonen: Pakko on paha porkkana

Pakko on paha porkkana

Oppivelvollisuusiän nostoa on ajettu tällä hallituskaudella kuin käärmettä pyssyyn helppona ratkaisuna monimutkaiseen ongelmaan eli nuorten pahoinvointiin ja syrjäytymiseen. Oppivelvollisuusiän nostaminen ei takaa kenenkään nuoren osaamista eikä varmista, että toisen asteen tutkinto tulee suoritetuksi loppuun. Opetushallituksen selvityksen mukaan jo tällä hetkellä meillä on noin 4000 oppilasta, jotka laiminlyövät oppivelvollisuuden suorittamisen. Oppivelvollisuuden laajennus ei auta tämän ryhmän asemaa millään tavoin.

Koulunkäymättömyyden takana on usein monimutkainen vyyhti haasteita, joiden alkusyy on usein perheessä tai muissa ihmissuhdepulmissa. Koulua käymättömien oppilaiden ongelmat on havaittu jo varhaiskasvatuksessa tai alakouluiässä ja ne pahenevat murrosiässä, kun peruskoulutaival on loppupuolella. Erilaisiin murheisiin yhteinen nimittäjä on poissaolo koulusta. Ilmainen kirja, läppäri tai koulumatka eivät ole ratkaisu psyykkisiin tai sosiaalisiin haasteisiin. Tukea tarvitaan usein moniammatillisesti ja pitkään. Tätä tukiresurssia on onneksi ymmärretty lisätä, ja koko ajan opitaan uusia toimintamalleja resurssin hyödyntämiseksi.

Suomalainen peruskoulu on todettu useissa tutkimuksissa maailman parhaaksi. Opettajien ammattitaitoa sekä laadukasta tasa-arvoista oppimisympäristöä on pidetty yhtenä selityksenä tähän ilmiöön. Lisääntynyt pahoinvointi ei ole koulun aiheuttamaa, vaan syitä ja selityksiä tulee etsiä laajemmalta: perhekäsityksen muutoksesta, kasvatuksen ja yhteiskunnan arvojen muutoksesta tai äärimmäisen nopeasti iskeneestä digitalisaatiosta (älypuhelimet ja sosiaalinen media).

Toisen asteen koulutuspaikka on ollut nuorisotakuuna tarjolla kaikille peruskoulun päättäville jo kymmenen vuoden ajan. Kenenkään tutkinnon suorittamatta jättämättömyys ei siis ole kiinni siitä, että maksutonta koulutusta ei olisi ollut saatavilla. Kyse on siitä, että nuoria vaivaa näköalattomuus ja muut asiat kiinnostavat enemmän. Voisiko maksuttoman toisen asteen sijaan koulutuksen lisämäärärahat suunnata siihen, että kouluista saataisiin taas kiinnostavia paikkoja tai työn tekemisestä omassa arvokkaassa ammatissa tavoite tulevaisuuteen? Arvostetaanko meidän yhteiskunnassa enää työelämää ja siihen johtavaa koulutusta?
Nuorissa on tulevaisuus, resurssi ja maailman pelastus, mutta pakko on paha porkkana.