Jukka-Pekka Alanko: Missä menee raja?

Kolmekymmentä vuotta sitten rakensimme mökille Suomussalmen Kianta-järvelle laituriin. Kolmekymmentä vuotta se siinä palveli,
Vaan mitenkäs tänään perjantaina isänpäivän alla? Vesi korkealla. Kuulemma 195,45 (Fortumin vai Ely-keskuksen vai minkä mittausten mukaan, en tiedä) Kun yläraja 195,50. Tuulet luoteelta ja 10 km pitkä järvenselkä edessä. On mistä puhaltaa. Laituri otti ja irtosi aallonmurtajaksi tehdyn kivisen aallonmurtajan päältä. Tarttui sitten toiseen aallonmurtajaan. Ja odottaa nyt aikaa, että järvi jäätyy, vesi (jäät) laskee neljä metriä (4.00 m, kaksi oikein ammattilaiskoripalloilijan mittaa. Pystysuunnassa. Vuokkijärvellä raja on kolme koripalloilijan mittaa) ja murskaavat laiturin.

Missä menee raja?
Ymmärrän suomussalmelaisena, vanhalla kirkonkylällä asuvana, Raatteen tien varrella marjastavana ja metsästävänä, että kun itsenäisyys säilytettiin, niin sotavelat piti maksaa. Metsät piti hakata ja myydä. Jotta naapuri tyytyväinen olisi. Samaan syssyyn valjastettiin kosket, energiaa piti olla. Järvistä tuli altaita ja metsistä puupeltoja.
Sitten ojitettiin hirveillä auroilla metsänlisäämisen toivossa suot, laskettiin lietteet puroihin, sotkettiin (yhdessä vedenkorkeuden vaihtelujen kanssa) kalojen kudut, metsien kuviot ja metsänelukoiden olot. Lakeja ja säännöksiä tehtiin parhaimman sen aikaisen ymmärryksen mukaan.
Hyvinvoinnin, edistyksen, kehityksen nimissä.

Minkälaisia ovat meidän nykyihmisen toiveet hyvinvoinnista, kehityksestä? Millaisessa ympäristössä haluamme elää? Kuinka paljon olisimme valmiit siitä maksamaan? Onko mahdollista tuottaa ruokaa, lämpöä, hyvinvointia, tätä helppoa nykyelämää niin, ettemme varastaisi tulevilta sukupolvilta? Olisiko mahdollista korjata vanhoja virheitä? Entistää soita, ennallistaa puroja.

Entäpä vesivoimalaitokset? Ovatko jo mennyttä aikaa? Voisiko energiaa korvata muulla? Vähentää vaikkapa vesivahinkoja säännöllistettyjen järvien rannoilta? Käsittääkseni jotain kalakorvauksiakin on voimayhtiöiden pitänyt hoitaa. Miten lienee niiden kanssa? Onko sopimuksia noudatettu?
Missä menee raja? Ihmisten kärsivällisyyden raja. Voisiko parhaimman nyky-ymmärryksen varassa toimia jotenkin muuten ja tehdä uusia päätöksiä?

Haluaisin myös selventäviä vastauksia (Kuka antanee?) seuraaviin kysymyksiin vesipintojen korkeudesta:
-Miksi Suomussalmen Kiantajärven ja Vuokkijärven pinta on ollut lähellä maksimikorkeutta useamman viikon ajan?
-Miksi vettä ei ole juoksutettu? (Sähkön hinta alhaalla, ei kannata? Ankara juoksutus alkoi eilen isänpäivänä, kun Suomussalmi facebook-sivustoilla alkoi tuloksia vilisemään)
-Mistä johtuvat vahingot ranta-asukkaiden rakennuksissa? Kuinka on toimittu 30 vuotta, kun rakenteet ovat säilyneet?
-Mitataanko vesipintojen korkeutta useammasta eri paikasta? (Ainakin 60 km pitkällä Kianta-järvellä pitäisi mielestäni mittauspisteitä olla etelässä, pohjoisessa, idässä ja lännessä…muuttuuhan merenkin pinnankorkeudet tuulien mukaan, miksi ei järven. Ilmeisesti nyt mittauspiste on tyvenessä kanavassa voimalaitoksen vieressä…kuka vastannee mittauksesta? Itse pukkiko se vahtii kaalimaata?)
-Miksi Aittokosken ja Seitenoikean voimalaitosten välinen vedenpinta on ollut niin alhaalla? Kuin keväällä konsanaan. (Sunnuntaina 1.11. siitä ohi ajoin ja ihmettelin kovin….)

Missä menevät rajat?
Kuka niitä mittaa?

Esitän, että aloittaisimme säännöstelyhaittojen poistamisen sillä, että mittaisimme järvien vesipintoja useammasta, ei vain yhdestä paikasta,

Jukka-Pekka Alanko, Korpikokoomus Suomussalmi