Jaakko Perhovaara: Työn tekeminen on oltava kannustavaa ja arvostettua

 

Vuosia sitten entisessä työpaikassani siivoojana toiminut keski-ikäinen rouva kysyi: ”Saanko halata sinua?” Vastasin, että totta kai, mutta miksi. Rouva vastasi, että sinä olet aina ystävällinen ja tervehdit meitä siivoojia, päinvastoin kuin muut. Tuosta tapahtumasta on jo yli 20 vuotta, mutta silti se on mielessäni edelleen kirkkaana. Pohdin silloin ja yhä edelleen, miksi jotkut pitävät itseään parempina kuin toiset, vaikka loppupeleissä olemme kaikki samanlaisia ihmisiä ja yhtä arvokkaita titteleistä huolimatta.

Arvo ja arvostaminen ovat asioita, jotka ovat ajankohtaisia aikakaudesta riippumatta. Yhteisöllisyyden perusta on toisten arvostaminen. Kaikilla ihmisillä on arvo ja he nauttivat arvostusta, kunnes he osoittavat olevansa muuta kuin arvostuksensa ansainneita. Ulkoiset tunnusmerkit tai asema yhteisössä ei määritä arvoa ihmisenä. Arvon määrittää ihmisen itsensä käytös toisia ihmisiä kohtaan. Arvostuksen voi menettää omalla epäinhimisellä ja epäkunnioittavalla käytöksellään. Maalaistalossa varttuneena arvostuksen sai vanhemmilta työtä tekemällä. Vanhempani olivat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa kaikkien oli osallistuttava työn tekoon iästä riippumatta ja arvostus tuli ahkeruuden kautta. Työn kannustavuus ja arvostus on valitettavasti yhteiskunnassamme lähes hävinnyt.

Perhe, yhdistys, yritys, kunta ja yhteiskunta toimivat vain, jos toimintaan osallistuu riittävästi aktiivisia ihmisiä. Aktiivisuus luo hyvinvointia, jota kaikki haluamme saada osaksemme. Toimivan perheen arjessa osallistutaan yhteisiin kotitöihin. Yleishyödyllisessä yhdistyksessä tarvitaan jäsenistön vapaaehtoistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi ja palvelujen tuottamiseksi jäsenistölle. Kunnassa tarvitaan kuntalaisten aktiivista osallistumista tuottavaan toimintaan eli työhön. Aktiivisuus, työ ja yhteisöllisyys lisää arjen säännöllisyyttä. Rutiinit ja säännöllisyys vastaavasti lisäävät turvallisuuden tunnetta ja sitä kautta hyvinvointia. Kunta saa verotuloja aktiivisilta yrittäjiltä ja työtä tekeviltä ihmisiltä. Mitä useampi meistä osallistuu sitä enemmän meillä on jaettavaa hyvinvoinnin edistämiseksi.

Onko oikein, että heiltä, jotka tekevät paljon yhteisen hyvinvoinnin eteen, vaaditaan yhä enemmän? Yrittämällä ja työtä tekemällä varallisuutensa ja elintasonsa saavuttaneet ovat menestyksensä ansainneet. Kuntamme elinvoima ja vetovoima eivät kasva veroja korottamalla. Yhteiskuntamme ikärakenne vanhenee ja hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttää kaikkien työikäisten osallistumista yhteisen hyvän ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Hyvinvointi edellyttää kaikilta vastuunottoa omasta ja yhteisönsä toiminnastaan. Työn tekeminen on oltava riittävän kannustavaa ja sitä kautta arvostettua. Meidän on yhdessä huolehdittava niistä, jotka eivät itse omalla toiminnallaan kykene hyvinvointiansa ylläpitämään. Onko yhteiskunnan tehtävä kuitenkaan huolehtia heistä, jotka eivät halua osallistua työntekoon, vaikka olisivat siihen kykeneväisiä? Jos ihmisen oma moraali sen kestää niin kestääkö sen meidän talous?

Hyvinvointi syntyy yrittämällä ja työtä tekemällä!

Jaakko Perhovaara
Kunnallisvaaliehdokas (Kok)
Kajaani

Kategoriat: Uutiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *