Matti Heikkinen: Kohti maailman parasta sotea
Lähes kaikki Suomen hyvinvointialueet ovat aloittamassa ensimmäisen toimintavuotensa alijäämäisinä. Tämän vuoksi monet hyvinvointialueet ovat tehneet avoimia vetoomuksia valtiolle lisärahoituksen saamiseksi. Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on moitittu, vaikka rahoituksen määräytymistekijöissä huomioidaan aikaisempaa paremmin alueiden väliset erot asukkaiden palvelutarpeissa ja alueellisten olosuhteiden eroissa. Sote-uudistuksen varaan on laskettu paljon, sillä hyvinvointialueiden kustannukset ovat noin kolmannes valtion budjetista (n. 22,5 mrd. euroa).
Rahoitusmallin keskeinen idea on hillitä hyvinvointialueiden kustannusten kasvua ja osaltaan turvata julkisen talouden kestävyyttä. Säännösten lähtökohtana on turvata niin kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen kuin hyvinvointialueen talouden pysyminen tasapainossa. Kustannusten hillintää tarvitaan, sillä väestörakenne, työllisyys ja julkinen talous muodostavat kolmiyhteyden. Tämä asettaa samalla reunaehdot suomalaisen hyvinvointivaltion laajuudelle sekä sosiaali- ja terveyspolitiikalle.
2020-luvulla hyvinvointivaltion uudistaminen on pääosin olemassa olevien voimavarojen kohdentamista uudelleen. Vaikka suomalaisten terveys on parempi kuin koskaan, hyvinvoinnissa on suuria eroja. Lapsiin on tärkeää panostaa jatkossakin, sillä lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden eriarvoisuus näkyy eroina hyvinvoinnissa ja terveydessä aikuisiällä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on vieläkin eroja ylläpitäviä tekijöitä, eikä palvelujen saanti toteudu kaikissa väestöryhmissä parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi suurituloisimmat miehet elävät lähes 13 vuotta kauemmin kuin pienituloiset.
Yksittäisen hyvinvointialueen taloudellisia kannustimia ei tule muuttaa, sillä tällöin koko sote-uudistuksesta tulee kustannuksia lisäävä automaatti. Jos yksittäinen hyvinvointialue voi välttyä poliittisesti ikäviltä päätöksiltä valtion lisärahoituksella, on myös muilla hyvinvointialueilla houkutin turvautua valtion lisätukeen. Tämä nakertaa koko uudistuksen luotettavuutta.
Ikääntymisen lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kriisiytynyt työvoimapula ja kasvavat henkilöstö- ja palkkakustannukset pakottavat hyvinvointialueet etsimään uusia ratkaisuja. Sote-uudistus mahdollistaa aikaisempaa kunnallista mallia paremmin resurssien kohdentamisen ja yhteistoiminnan hyödyt niin paikallisesti, alueellisesti kuin kansallisesti. Samalla on uudistettava sosiaali- ja terveydenhuolto sekä erityisesti perusterveydenhuolto 2020-luvun tarpeisiin digitaalisuutta hyödyntäen. Kovaäänisin potilas ei aina ole suurimman avun tarpeessa – sama pätee myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoihin.
Palvelut järjestyvät myös tulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tämä edellyttää tietoon, tutkimukseen ja faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuutta voidaan parantaa vähentämällä jonoja ja helpottamalla hoitoon ja palveluihin pääsyä. Tämä edellyttää palvelujärjestelmän pullonkaulojen tunnistamista. Asiakkailla tulee olla nykyistä laajempi oikeus valita palveluntuottaja, olipa se yksityinen yritys, järjestö tai julkinen toimija.
Maailman paras sosiaali- ja terveydenhuolto ei synny itsestään. Parantamalla palveluiden toimivuutta palveluseteleillä, ehkäisemällä ongelmia oikea-aikaisesti ja panostamalla hyvinvointierojen kaventamiseen ollaan oikealla suunnalla.
Matti Heikkinen
eduskuntavaaliehdokas
Kajaani